Hyvän ei tarvitse aina olla kaunista: Seesami-tryffelileipä

0saves

image

Tämä on todella hyvää. Raaka-aineet ovat yksinkertaiset ja erinomaiset maut tulevat hieman outoja aineita yhdistelmällä.  Paahdettua seesamiöljyä ja tryffeliä on hyvä pitää maustekaapissa, niillä ei koskaan mene pieleen. 😉

Impropossu I : Uunissa kuorrutettu porsaan sisäfile

0saves

Päivän impro syntyi otsikolla “ostin kaupasta possufileen ja kohta on kova nälkä”. Tällaista siitä sitten syntyi:

20140217_201235

Uunissa kuorrutettu porsaan sisäfile

  • porsaan sisäfile
  • suolaa
  • oliiviöljyä

Kuorrute

  • korppujauhoja
  • parmesania hienoksi raastettuna
  • mustapippuria
  • kuivattu chili
  • suolaa
  • sahramia
  • kuivattua minttua
  • juoksevaa hunajaa

Kastike

  • sipulia
  • valkosipulia
  • voita
  • kermaa

Anna possun lämmetä huoneenlämpöön. Odotellessa voit valmistella kuorrutteen sekoittamalla kaikki kuiva-aineet keskenään.

Poista fileestä ylimääräiset kalvot, kuivaa file, hiero pintaan öljyä ja suolaa. Ruskista file pannulla kääntelemällä väri kaikkiin pintoihin.  (Tässä on siis kyse Maillard-reaktiosta, ei mistään pintojen kiinni paistamisesta.)

Laita ruskistettu file uunipannulle. Hiero fileen pinnalle ensin runsaasti juoksevaa hunajaa ja sen jälkeen kuorrute.

Laita lihaan lihalämpömittari ja kypsennä uunissa 225 asteessa kunnes sisälämpötila on 68 astetta.

Ota file uunista, kääri se alumiinifolioon ja jätä tekeytymään.

Kastikkeen voit valmistaa possun kypsyessä  uunissa, samalla pannulla, jossa ruskistit lihan. Ruskista sipuli ja valkosipuli kevyesti, lisää voi ja anna sulaa kunnolla. Lopuksi sopiva loraus kermaa.

Ota file foliosta ja leikkaa se siisteiksi viipaleiksi lautaselle. Päälle kastiketta ja oheen vaikka kuskus.

Eikun syömään!

Meillä ei ole mitään ruokaa -impro: Tonnikalapihvi ja valkosipuli-perunalastut

0saves

Tänään oltiin tilanteessa, jossa ei jaksettu lähteä kauppaan eikä ruokakaapissa ollut mitään, mistä olisi jaksanut lähteä pykäämään jotain hyvää, helppoa ja kohtalaisen nopeaa. Piti tehdä siis impro.

Kaapista otettiin eilinen kypsennetty uuniperuna, purkki tonnikalaa öljyssä ja yksi kananmuna. Yleisperunaa löytyi raakana vielä pari kappaletta. Siinä siis raaka-aineet.

Illan menu on tonnikalapihvi ja itsetehdyt valkosipuli-perunalastut.

20140216_195103

Ja homma toimii seuraavasti:

Valkosipuli-perunalastut

  • isokokoisia perunoita
  • tuoretta valkosipulia
  • suolaa
  • öljyä

Putsaa/pese perunat niin puhtaiksi kuin mahdollista, älä kuori. Leikkaa peruna n. 1mm paksuiksi viipaleiksi. Laita keskilämpimälle paistinpannulle pari milliä paksu kerros öljyä ja lisää pilkottu valkosipuli.  Levitä perunaviipaleet tasaiseksi kerrokseksi ja anna paistoa kullankeltaiseksi pari kertaa käännellen. Nosta kullankeltaiset viipaleet talouspaperin päälle rapeutumaan. Suolaa lämpimänä.

Tonnikalapihvi

  • eilinen keitetty (uuni)peruna
  • purkki tonnikalaa öljyssä
  • kananmuna
  • teelusikallinen dijon-sinappia
  • kokonainen chili
  • mustapippuria
  • kurkumaa
  • suolaa

Kuori ja murskaa peruna. Lisää joukkoon tonnikala öljyineen, sinappi, murskattu chili, ja muut mausteet. Murskaa kaikki ainekset paksuksi massaksi. Muotoile massasta pihvit ja paista pannussa öljyssä miedolla lämmöllä. Vaihtoehtoisesti voit käyttää pyöreää muottia  ja muotoilla pihvi suoraan pannulla. Näin saat pihvin pysymään paremmin muodossaan.

Lopputulos maistui paremmalta kuin näytti. Kuvan annoksen lisäksi syötiin tietysti aimo annos salaattia.

Tästä tämä alkaa – onko maut on vai off?

0saves

Pitkällisen mietinnän ja lykkäämisen jälkeen tämä on nyt totta. Ensimmäinen ruokablogini näkee päivänvalon.

Tarkoituksenani on jakaa niitä lukuisia kokemuksia ja taitoja, joita olen keräillyt jo 80-luvun puolivälistä lähtien. Taustalla on oma intohimoinen kiinnostukseni ruokaan ja erityisesti erilaisiin makuihin.  En ole minkään erityisen tyylin suosija, innostun yleensä jostain teemasta, jota sitten seuraan niin pitkälle kuin hyvälle tuntuu. Olen käynyt ruokani kanssa läpi ainakin, suomalaisen, tanskalaisen, italialaisen, espanjalaisen, kiinalaisen, intialaisen, libanonilaisen, perinneruoka-, laihdutusruoka- kasvisruoka- ja cucina povera -keittiön, sekä molekyyligastronomian, slow foodin ja lukuisia erikoisuuksia kilpikonnasta kirahviin. Lisäksi hifistelen pysyvästi mm. kahvia ja chiliä.

Perusideana on uusien makujen ja makuyhdistelmien etsiminen ja niiden käyttäminen parhaalla mahdollisella tavalla.

Yritän tehdä tästä blogista itselleni ja lukijoille mahdollisimman helpon kymmenen vuoden blogaajakokemukseni pohjalta. Ei turhaa stressiä vaan kokemusten jakamista silloin kun hyvältä tuntuu.

Olen tämän asian kanssa oman tieni kulkija, mutta otan silti vastaan kaiken rakentavan palautteen ja ehdotukset. Mielelläni otan vastaa myös vinkkejä siitä, missä pitäisi vierailla tai mitä pitäisi kokeilla.

Sanovat, että ruokablogaajille tehdään kaikenlaisia yhteistyötarjouksia. Saa niitä minullekin tehdä, jos on valmis ottamaan vastaan myös kriittisen palautteen.

Nyt ei muuta kuin odottamaan ensimmäistä oikeaa blogausta!