Tämän kesän suuria löytöjä oli vanha keittokirja, joka lojui kirjamyyjän laatikossa Turun torilla. Tässä vuonna 1932 painetussa “Keittotaito”-nimisessä keittokirjaklassikossa on 1620 reseptiä ja 648 sivua.
Kirjan kirjoittajat ovat H. Koskimies ja E. Somersalo, ja painoksia on tietääkseni otettu lähemmäs 30 kappaletta. Oma versioni näyttäisi olevan 1. painos eli vuodelta 1932.
H. Koskimies – E. Somersalo: Keittotaito (1932)
Ajattelin tässä Julie & Julia -hengessä alkaa kokkailemaan näitä mielenkiintoisia reseptejä. En kyllä lupaa tehdä kaikkia, mutta ehkä jotain kiinnostaisi vaikka silavoitu vasikanreisi, pinaattivanukas tai vaikkapa rautatiekiisseli?
Mitä tehdään, aletaanko suomalaisten vanhojen reseptien kokkausbuumi? 🙂
Jonkinlaiseksi legendaksi muodostuneen Marc AuléninQulma elää ja muuttaa muotoaan. Helsingin soppakuningas luottaa edelleenkin hyvien raaka-aineiden ja aitojen makujen voimaan.
Kävin pitkästä aikaa tapaamassa jo vuosien takaista makusteluystävääni Marc Aulénia hänen Krunikassa sijaisevassa Qulma-ravintolassaan. Parin vuoden tauon jälkeen pääsimme heti jutun päästä kiinni ja kaikkea mielenkiintoista olikin tapahtunut.
Qulman soppakattilat
Ensinnäkin, Qulmassa on edelleenkin yksi kaupungin parhaista, jos ei jopa paras keittolounas. Tällä kertaa lautaselle eksyi todella herkullinen liha-minestrone, jota sai tuunata lisää lounaspöydästä. Päivän muutkin keitot (kasvissosekeitto ja lammas-hapankaali-keitto) olivat varmasti myöskin hyviä. Ei mitään turhia hienosteluja, mutta aivan tajuttoman hyvää. Jos Kampissa ollessaan on pakko käydä lounaalla Maggien ja Tonyn luona Cafe Rougessa, Krunikassa se paikka on kyllä Qulma.
Lauantaibrunssi
Qulma tarjoaa myös nykyään mielenkiintoista lauantai-brunssia, joka ei voi myöskään olla mitenkään huono. Jos joku on eksynyt tätä maistamaan, olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä.
Marc Aulen ja Sopat!-kirja
Yllätyksenä minulle oli myös Marcin pari kuukautta sitten ulos tullut Sopat!-keittokirja, joka avaa ovet herkullisten keittojen maailmaan ja maestron itsensä kehittämiin makuihin ja yhdistelmiin. Kirjan myynti on lähtenyt hyvin käyntiin, eikä mikään ihme. Miltä kuulostaisivat sellaiset keitot kuin Sikamakeekaali,Bortsch Marcovits tai Appelsiini-lanttukeitto tai keiton lisukkeina tarjottavat Pesto à la Marc, Nordic Dynamite tai Rouille? Marcin kirjaan on pitänyt tietysti sovittaa myös kavereiden reseptejä, eli mukaan ovat päässeet myös ainakin Von Hertzen brothers, Anna Puu, Mikko Kuustonen, Lasse Lehtinen ja Markus Aremo.
Marcin soppakonsepti ja sen ympärille tehty kirja on herättänyt kiinnostusta ympäri maailman. Huhujen mukaan keskusteluja käydään aina Japania myöten. Osaakohan aina ystävällinen ja kohtelias Marc japania?
Päivän ruokana kokeiltiin jo pitkään mielessä ollutta ruokaa. Helsingin Kampin Cafe Rougen ihana Maggie antoi minulle erään ruokakeskustelumme seurauksena pullollisen granaattiomenasiirappia (pomegrate molasses) ja kertoi mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Ohje oli tehdä perinteistä libanonilaista Sawda Djej -broilerinmaksaruokaa.
Tämä ruokalaji on voimaakkaan maksan ystäville erittäin suositeltava vaihtoehto niille, jotka ovat kyllästyneet maksan upottamiseen kermaan ja sipuliin.
Ainekset tähän ruokaan:
broilerinmaksaa
oliiviöljyä
voita
valkosipulia
granaattiomenasiirappia
sokeria
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua
Ja tekeminen on helppoa. Pesty broilerinmaksa paloiksi, paistetaan oliiviöljyssä kuumalla pannulla 7-8 minuuttia. Maksat hetkeksi syrjään, pannulle voita kunnes se vaahtoaa. Sekaan hienoksi murskattua valkosipulia, annetaan paistua puolisen minuuttia. Lisätään maksat, granaattiomenasiirappi ja höräys sokeria. Sekoitetaan ja annetaan kuplia minuutin verran. Maustetaan suolalla ja pippurilla, lisätään vähän sitruunamehua happamuuden lisäksi.
Tarkoillaan salaatin, valkoisen leivän tai riisin kanssa.
Namnam!
Edit: korjattu granaattiomenan oikeinkirjoitus. Pitäisi varmaan oikolukea tarkemmin… 😉
Pitkällisen mietinnän ja lykkäämisen jälkeen tämä on nyt totta. Ensimmäinen ruokablogini näkee päivänvalon.
Tarkoituksenani on jakaa niitä lukuisia kokemuksia ja taitoja, joita olen keräillyt jo 80-luvun puolivälistä lähtien. Taustalla on oma intohimoinen kiinnostukseni ruokaan ja erityisesti erilaisiin makuihin. En ole minkään erityisen tyylin suosija, innostun yleensä jostain teemasta, jota sitten seuraan niin pitkälle kuin hyvälle tuntuu. Olen käynyt ruokani kanssa läpi ainakin, suomalaisen, tanskalaisen, italialaisen, espanjalaisen, kiinalaisen, intialaisen, libanonilaisen, perinneruoka-, laihdutusruoka- kasvisruoka- ja cucina povera -keittiön, sekä molekyyligastronomian, slow foodin ja lukuisia erikoisuuksia kilpikonnasta kirahviin. Lisäksi hifistelen pysyvästi mm. kahvia ja chiliä.
Perusideana on uusien makujen ja makuyhdistelmien etsiminen ja niiden käyttäminen parhaalla mahdollisella tavalla.
Yritän tehdä tästä blogista itselleni ja lukijoille mahdollisimman helpon kymmenen vuoden blogaajakokemukseni pohjalta. Ei turhaa stressiä vaan kokemusten jakamista silloin kun hyvältä tuntuu.
Olen tämän asian kanssa oman tieni kulkija, mutta otan silti vastaan kaiken rakentavan palautteen ja ehdotukset. Mielelläni otan vastaa myös vinkkejä siitä, missä pitäisi vierailla tai mitä pitäisi kokeilla.
Sanovat, että ruokablogaajille tehdään kaikenlaisia yhteistyötarjouksia. Saa niitä minullekin tehdä, jos on valmis ottamaan vastaan myös kriittisen palautteen.
Nyt ei muuta kuin odottamaan ensimmäistä oikeaa blogausta!
